Koronakriisi tuli yrityksellemme pahaan aikaan. Olemme tehneet viime vuodet kovasti töitä, ja samalla henkisesti yrittäneet palautua Jarin vakavasta loukkaantumisesta. Alkoi tuntua, että olemme juuri saaneet salin pyörimään, ja voisimme vähän rauhoittaa elämää ja keskittyä toiminnan hiomiseen ja kehittämiseen, ja sitten iski tällainen kriisi, johon ei mitenkään ollut osannut varautua. Mutta toisaalta, mikä olisi tällaiselle kriisille oikea aika? Ehkä juuri se, jolloin asia tapahtuu.
Kriisin alkaessa olin juuri ollut kaksi viikkoa Intiassa joogaamassa, ja olin saanut etäisyyttä asioihin ja uusia näkökulmia. Kuinka muutos on aina väistämätöntä eikä voi odottaa, että päivät olisivat edellisten kaltaisia. Ja kuinka tarrautuminen erilaisiin asioihin johtaa vain kärsimykseen. Synnyt maailmaan ilman mitään ja lähdet täältä pois viemättä mitään mukanasi. Se, mitä olet täällä olon aikanasi saavuttanut tai saanut, ei ole sinun, mutta voit ilolla käyttää. Silti se kaikki on ulkoista, ja ei ole osa itseä. Viime vuosien oppeina olen myös saanut, että kaikesta selviää. Epätietoisuus voi olla järkyttävän raskasta, mutta senkin kanssa voi elää.
Tässä kriisissä talous on meidän perheessämme se pienempi paha. Suurin huoli liittyy terveyteen. Moni tulee tämän taudin saamaan ja joutuu sairaalahoitoon. Toivottavasti ihmiset olisivat jo ymmärtäneet, että näiden kaikkien yhteiskunnan toimenpiteiden tarkoituksena on säilyttää terveydenhuollon kapasiteetti ja kyky hoitaa ja toimia. On raadollista, jos lääkärit joutuvat tekemään päätöksiä, keitä hoidetaan ja kenen elämällä on eniten tulevaisuuden näkymiä.
Jari kuuluu vahvasti riskiryhmään, mutta suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti. Itse olen kokenut enemmän stressioireita. Onneksi olen ollut pakotettu elämäni aikana etsimään keinoja niiden hallintaan. Hengitysharjoitukset, jooga ja meditaatio tehoavat ja auttavat. Niiden kautta on mahdollisuus saada etäisyyttä omaan mieleen ja tunteisiin. Kyse siis ei ole asioiden kieltämisestä tai painamisesta sivuun, vaan tunteiden ja ajatusten tarkastelusta ottamalla ja antamalla niille tilaa olla.
Tämä kriisi on tuonut paljon hyviä hetkiä. Olemme pitkästä aikaa ehtineet syödä koko perhe yhdessä. Olemme käyneet kävelylenkeillä, pelanneet lautapelejä, tehneet yhdessä koulutehtäviä ja itkeneet ja nauraneet. Minä olen saanut kaipaamaani aikaa omille harjoituksilleni ja myös päivälevolle. Kevään heräämistä on ehtinyt seurata, ja maapallo kiittää, kun saastuttaminen on hetkeksi radikaalisti vähentynyt. Olemme ratkaisevan ajan keskellä. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa, että tämän jälkeen osa asioista tehdään eri tavalla kuin ennen. Jollei isossa mittakaavassa, niin ainakin pienessä – omassa arjessamme.
Toivon todella, että selviäisimme tämän kaiken läpi ehjinä ja terveinä ja niin, että GOS jatkuu. Asiakkailtamme olemme saaneet ihania kannustavia viestejä ja vinkkejä ja ehdotuksia, kuinka voimme toimia, jotta pian taas yhdessä treenataan. Paljon ideoimme nyt uutta ja kokeilemme uusia toimintatapoja. Ensimmäisen futisjoukkueen kanssa aloitamme etänä kotitreenit tällä viikolla videoyhteyden kautta.
Olemme saaneet taas muistutuksen, kuinka ei kannata puskea ja pakottaa. Iso virta vie ja kuljettaa. Sen mukana voi luottavaisena kellua. Kun asiat tekee sydämestään, niin vastaukset löytyvät.
"If you can't go outside - go inside <3"